20.11.2001

Usein käy rokkia käsittelevästä kirjallisuudesta ilmi kumma yhdistelmä: kun puhutaan Kolmannesta Naisesta, puhutaan lähes aina myös Eppu Normaalista; kun puhutaan Eppu Normaalista, on hyvin todennäköistä, että jossain vaiheessa puhutaan myös Kolmannesta Naisesta. 1980-luvun lopulta aina 1990-luvun keskipaikkeille saakka näitä kahta yhtyettä koki suomalainen kansakunta ikäänkuin oman suomirokkinsa juurevimpina ja todellisimpina edustajina, ainakin sellaisen vaikutelman saa katsoessa hittilistoja ja kuunnellessa aikalaistensa kertomuksia.

Yleisön mielessä saattoivatkin nämä kaksi yhtyettä sulattautua melkein yhteen. Suomalaisen rockin historiassa (1998) kerrotun legendan mukaan olivat Pauli Hanhiniemi ja Martti Syrjä, kun he huomasivat soittavansa Ruisrockissa peräjälkeen, sonnustautuneet täsmälleen samanlaisiin ruutupaitoihin. Ja he eivät itsekään olleet ihan varmoja, huomasiko kukaan mitään eroa.

Mihin sellainen käsitys sitten perustui? Ensinnäkin heidän musiikillinen kieli muistutti toisiaan. Taitavat kitaristit – Sakari Pesola ja Timo Löyvä (Kolmas Nainen) sekä Juha Torvinen (Eppu Normaali) – saivat kappaleen kuin kappaleen kuulostamaan ihan taideteoksilta, yhtäläisyyksiä voimme löytää rytmi-melodia-harmonia –akselilta (2/4 tai 4/4 tahdissa esitettyjä subdominantti-dominantti –jonoja yksinkertaisine ja tarttuvine sävelmineen), eikä millään saisi unohtaa myös laulajien mielenkiintoista tulkintaa, vaikka Hanhiniemen ääni kuulostikin koulutetummalta lapsena kirkkokuorossa laulamisen ansiosta.

Usein myös tekstien rakenne on samankaltaista (kaksi säkeistöä, kertosäkeistö, yksi säkeistö, monikertainen kertosäkeistön toistaminen). Mutta nämä seikat eivät muuta näitä yhtyeitä vielä poikkeuksellisiksi, samankaltaisia löytyi ja löytyy edelleenkin Suomesta tusinoittain.

Suomalaisten sydämet he voittivat juuri tekstiensä sisällöllä. He ikäänkuin ikuistivat kanssakansalaisten empiiriset tunteet ja käsitykset rockrunouden muotoon ja helpottivat täten suomalaisten identifiointiprosessia. Identiteetin perustat olivat siksi aikaa alkaneet jo vauhdilla murentua kaupungistumisen, taloudellisten lamavuosien, suurtyöttömyyden sekä medioitumisen ja globaalistumisen myötä.

Ennen vielä, kun siirrymme varsinaisen tekstien erittelyn pariin, teemme lyhytkatsauksen kummankin yhtyeen historiaan. Diskografiatietoja en ole alkanut tämän työn puitteissa uudestaan esittämään, ne löytyvät kotisivuilta, kokoelmien kansista ja Kolmannen Naisen omat myös lopputyöni liitteistä.

2.1. Eppu Normaali

Eppu Normaali -yhtye syntyi Ylöjärvellä vuonna 1976, kymmenen vuotta ennen sitä, kun Kolmas Nainen julkaisi ensimmäisen levynsä. Yhtyeiden syntyhistorian kannalta yhteistä on se, että molemmat perustuivat kaveri- (ja Eppujen kohdalla myös sukulais)piiriin.

Martti Syrjän ja Mikko Saarelan (toinen sanoittaja) esteettiset perusnäkemykset liityivät alkuaikoina lähinnä punkkiin, kunniansa saivat kuulla poliisi, armeija ja muut järjestäytyneen yhteiskunnan instanssit. Samalla Martti Syrjä kuului niihin, jotka julkisesti kammoksuivat punkkiin liitettyä vakavaa osallistuvuutta ja sosiaalista vastuuntuntoa. Toki sitä voidaan pitää vain tuon aikaisena asenteellisena julistuksena, etenkin myöhäisemmän erittelyn valossa tullaan näkemään, että tämä edesvastuuttomuuden vaikutelma on näennäinen.

Kun Eppujen alkutaipaleen “tuotemerkkinä” oli hölmöily ja vitsikkyys, niin 1980-luvun alkupuolelta alkoi sekaan hiipiä myös romantiikkaa. “Liika sentimentaalisuus pidettiin yleensä aisoissa kääntämällä jutut viimeistään seuraavassa lauseessa huumoriksi,” kirjoitetaan Suomalaisen rockin historiassa (1998).

Kokoonpano: Martti Syrjä (laulu), Juha Torvinen (kitara), Mikko “Pantse” Syrjä (kitara), Aku Syrjä (rummut), Mikko Saarela (kitara) – ex, Sami Ruusukallio (basso).

2.2. Kolmas Nainen

Kolmas Nainen –yhtye on kotoisin Alavudelta ja sai alkunsa koulubändistä, kuten Helsingin ulkopuolella se useimmiten tapahtui. Julkisuuteen tuli yhtye suomirockin SM-kisojen yhteydessä vuonna 1984, jolloin he Peer Gyntin kanssa päätyivät tasapistein kärkeen. Bändi hajosi vuonna 1996 ja jätti perinnöksi 12 albumia.

Kolmas Nainen soitti suomirockia eheimmillään. Hyvin kuvaava on juuri se, että yhtyeen elinkaari alkoi ja päättyi vuosilleen “autenttisen” suomirockin kanssa. Nimittäin vuotta 1985, kun Dingo julkaisi “Kerjäläisten valtakunta” –albuminsa, alkoi sitä myötä suomirockin kulta-aika ja 1990-luvun keskellä alettiin puhua rockin kuolemasta, mutta musiikkikriitikoilla on aina tapana haudata tyylit juuri silloin, kun ne ovat kukoistamaisillaan. Sillä ehkä yritetään välttyä mainstream –leimaukselta.

Kolmannen Naisen huippuvuodet sijoittuivat kuitenkin 1990-luvun alkuun, jolloin sitä kuunneltiin Kehä Kolmosen molemmalla puolella ja levyt myivät järjestään kultaa. Siihen aikaa myös kaikki yhtyeen jäsenet rumpalia lukuun ottamatta olivat muuttaneet ns. Suur-Helsinkiin.

Kolmannen Naisen ilmiö lienee ollut se, että he konstailematta kertoivat suomalaisen miehen elämästä ja ongelmista. Suomalaisen rockin historiassa (1998) hämmästellään muun muassa sitä, etteivät suomalaiset rocktekstit olleet ennen Kolmatta Naista ammentaneet paljoakaan maaseudun elämänmuodosta, mitä nyt puoli-ironisesti tai pilkallisesti. Siihen maaseutumaisuuteen olisi kuitenkin syytä suhtautua varauksellisesti, sillä Kolmannen Naisen paras anti koostuu päinvastoin maaltamuuttoa ja kaupungistumista käsittelevistä kappaleista.

Samassa (SRH 1998) ihmetellään myös yleistä taipumusta verrata toisiinsa Kolmatta Naista ja Eppu Normaalia: “Siinä, missä Eppu Normaalin kohdalla alkujaan eli ironia suhteessa rockmaailmaan tai rockilmaisuun, sitä ei nyt ole. Kolmannella Naisella on oma ilmaisumuoto. Mutta yhteistä niiden soitossa on suomalainen junttius ja siitä periytyvä laid-back –soittoasenne.”

Parhaan yleisvaikutelman yhtyeen vaiheista saa kuuntelemalla Ura-nimistä kokoelmaa, joka sisältää hittien lisäksi myös sellaista musiikkia, minkälainen oli bändin jäsenille henkilökohtaisesti arvokasta. Enemmän rahan makuista on vuonna 2000 ilmestynyt Rattle & Snake –livealbumi, toisaalta sillä on hienoja sovituksia sekä todellista keikkaa muistuttava rakenne. Tarkemmat diskografiatiedot löytyvät osoitteesta www.helsinki.fi/~jpheikki/3nainen/.

Kokoonpano: Pauli Hanhiniemi (laulu, huuliharppu, haitari), Sakari Pesola (kitara), Timo Kivikangas (kitara), Raimo Valkama (basso), Pasi Kallioniemi (rummut), Timo Löyvä (kitara) – ex.

Sekä Pauli Hanhiniemi että Martti Syrjä käyttävät hyvin vivahteikasta ja - mikä ilahduttaa eniten – lähes virheetöntä suomen kieltä (usein jopa possessiivisuffikseihin saakka), kumoten sillä lailla jostain syystä syntyneen käsityksen, että rock puhuu slangia. Toki molemmilla esiintyy slangi- kuten myös sekä murre- että aluekielisiäkin ilmaisuja, mutta harvoin perusteettomissa yhteyksissä. Esimerkiksi Hanhiniemen U.S.A.-laulu onkin kirjoitettu alusta loppuun slangilla, mutta sillä välitetään suhtautumista kritiikittömään matkimiseen ja kaiken arvossa pitämiseen, mitä valtameren takaa tulee.

Eput rikastuttivat suomalaista rockrunoutta vielä erikoisella loppusointutekniikalla, jonka tuloksena painot sanoissa osuvat joskus odottamattomille ja kieliopillisesti väärille tavuille (ei auta kieltä vaalia, on tää vaan niin banaalia, annetaan SRH:ssa (1998) siitä hyvä esimerkki). Sillä saralla ovat myöhemmin uurastaneet monet artistit, menestyksekkäimmin ehkä J. Karjalainen. Toisaalta se muistuttaa vähän kalevalanmittaa, jossa myöskään painon ei anneta sotkea sanottavaa.

Hanhiniemi puolestaan käyttää tavan takaa alkusointua, joka sekin viittaa kansanperinteeseen. Eräs kappaleensa Tytöt on kaunistuneet onkin suurelta osin rakennettu alkusoinnulle: omput oottaa ottajaa; kolkko korpin nauru; pohjoisessa pakkasherra polun pohjat kovettaa; kumiterin kulkevaa; toisenkin saat totin toki kuumentaa.

Seuraavaksi tarkastellaan lähemmin molemman tekstinkirjoittajan käyttämiä sanaleikkejä, metaforeja sekä sanontoja. Kun Syrjä leikittelee kielielementeillä enemmän kuin Hanhiniemi (syyt saatavat löytyä vaikkapa kotoa, koska Martin äiti on tunnettu kirjailija Kirsi Kunnas), niin Hanhiniemen perintömaana on metaforien käyttö, luominen ja itsekohtainen tulkinta (kuten hän itse sanoi, hän ottaa niitä käyttöön siten, miten hän niitä muistaa – PH 2001). Suomalaisten sanontojen hyödyntäminen on tyypillistä molemmalle runoilijalle, mutta niitäkin he saattavat sujauttaa odottamattomiin yhteyksiin vääristäen täten niiden perimmäistä tarkoitusta.

3.1. Sanaleikit

Harhaudutaan hetkeksi erään toisen suuren suomalaisen sanoittajan tuotantoon, sillä sitä kautta on ehkä helpointa havaita, mitä allekirjoittanut ‘sanaleikillä’ tarkoittaa.

Nimittäin on Juice Leskisen levyllä “Lauluja rakastamisen vaikeudesta” kappale nimeltä Musta aurinko nousee. Toki laulussa kerrotaan ydinaseiden tuhoavasta vaikutuksesta ja ökokatastrofista. Se on järkevin ja mutkattomin tie sanoman tulkitsemiseen. Mutta kun tarkastellaan laulun tavoitetta, niin sieltä käy ilmi elämänmyönteisyys ja kieltäytyminen syöksymästä mukaan yleiseen hulluuteen.

Sen takia ei ole mitään syytä sulkea pois mahdollisuutta ymmärtää jo otsikossakin esiintyvää musta aurinko nousee –lauselmaa tarkoituksessa minusta aurinko nousee. Tämä tulkinta puolestaan antaa meille vieläkin kaksi mahdollisuutta ymmärtää sanottua – merkitseekö se minun sisältä (minä kuin Tietäjä, Pelastaja tai Tavallinen Pekka, joka käyttää maalaisjärkeä) vai minun mielestä (josta käy ilmi optimistinen suhtautuminen maailman menoon).

Tästä johtuen voidaan päätellä, että termillä sanaleikki on kahden tyyppinen merkitys. Nimitetään ne vaikkapa suppeaksi (kalambuurin tarkoitus on kalambuurin sisäinen, sillä ei ole laajempaa tehtävää) ja väljäksi (sanaleikki antaa muullekin tekstille merkitystä tai ammentaa oman merkityksensä ympäröivästä tekstistä). Juice Leskisen tekstistä poimittu esimerkki edustaa siten viimeisenä mainittua mahdollisuutta.

Kuten sanottu, Eppu Normaalin tekstit ovat sanaleikeiltä rikkaampia Hanhiniemeen verratuna. Sen takia käsitelläänkin aluksi juuri heidän tekstejään.

Kalambuuri määritellään sanaleikilliseksi vitsiksi; kirjallisuudessa loppusointukalambuuri on erimerkityksisistä, mutta samamuotoisista sanoista muodostuva riimi. (VS 1999).

Loppusointukalambuuria edustavat Eppu Normaalin tuotannossa esimerkiksi seuraavat ilmaisut:

• tämä tuhansien murheellisten laulujen maa

Säkeistö on peräisin laulusta Murheellisten laulujen maa (albumilta “Tie vie”). Toisessa määrää -sanassa kyseessä on substantiivi, toisessa verbi. Mutta sana saattaa kuulua myös samaan sanaluokkaan ja sen merkitys ilmenee kontekstin kautta:

• tv:n päättävät elimet:

(Taivaassa perseet tervataan. – “Rupisia riimejä karmeita tarinoita”).

Tässä siis ensimmäinen elin viittaa tiettyyn instituutioon, toinen tiettyihin ruumiinosiin. Mutta mielestäni suoranaisia kalambuureja kiinnostavampia ovat ns. väljät tai merkityskalambuurit kuten edellä esitetyssä Leskisen laulussa. Olkoon tästä esimerkkinä Lensin matalalla –kappale, joka löytyy ainoastaan “Repullinen hittejä” –kokoelmalta.

• lensin matalalla

Kertosäkeistö herättää mielenkiintoisia mielikuvia. Ensinnäkin ‘lentää matalalla’ tarkoittaa autolla kovaa vauhtia ajamista. Mutta jos siihen perään tulee ajatus, ettei ‘törmäämisellä’ tarkoitetakaan kolaria, vaan kohoon tarttumista, niin ‘liian matalalla’ saa täysin toisenlaisen merkityksen. Joten kyseessä on sanaleikki parhaimmillaan.

Jos kertosäkeistöstä otetaan koodi laulun tulkitsemiseen (laulu kertoo seuraan hakeutumisesta, satunnaisiin suhteisiin sekaantumisesta, taas ja taas samojen virheiden tekemisestä), niin voidaan päätellä, että laulun sankari myöntää olevansa omien halujensa uhri ja kärsivänsä liian nopeiden päätöstensä takia.

• sydän rinnassa vapisee

(En saa mielestä sinua. – “Valkoinen kupla”).

Tässäkin kohtaa havaitaan hauska sanaleikki: voisi odottaa, että sanonnan mukaan sydän nousee tai pompahtaa kurkkuun (kuten virolaisilla se menee saappaanvarteen), mutta tässä se solahtaakin väärään kurkkuun eli anatomisesti tästä syntyy aika huvittava mielikuva.

Sanaleikkejä on havaitettavissa myös Kolmannen Naisen tuotannossa, vaikkei hän kiemurtelekaan sanoilla (eikä myös sanomillaan) yhtä salakavalasti kuin Syrjä. Etsintäni tuloksena en löytänyt ainoatakaan kirjallisuusoppia vastaavaa kalambuuria (sama sana eri merkityksissä). Ehkä mielenkiintoisin sanan merkityksellä leikkiminen löytyy kappaleesta Liity meihin (“Ajatuskatkoja”):

• kelkaton ei ala

Kun ‘kääntää kelkkaa’ tarkoittaa ‘muuttaa mielipidettä’, sitten ‘kelkaton’ tarkoittanee mielipidettä vailla olevaa ihmistä. Laulusta kuitenkin käy ilmi, että kertojalla on hyvinkin vankka käsitys asioista, hän ei halua kuulua mihinkään porukkaan eikä tunnustaa minkäänlaisia totuuksia. Se on vähän niin kuin sanotaan, että ateisti on kaikkein suurin jumalaan uskoja: eihän ihminen voi vastustaa asiaa, jota ei ole olemassa.

Myöskin laulussa Elämän tarkoitus Hanhiniemi sulattaa yhteen kaksi eri mielikuvaa synnyttävää ilmaisua:

• ei vuodet kulu

Aika kuluu ja aikaa voidaan kuluttaa. Kuten huomaamme, myös aika voi kuluttaa, siis ihmistä. Mutta varsinainen sanallinen mestaruus ilmenee Hanhiniemen tapauksessa silti metaforien ja sanontojen käytössä.

3.2. Metaforat ja sanonnat

Kuten jo aikaisemmin tuli sanotuksi, niin Hanhiniemi paitsi sen, että käyttää jo yleiskielessä olemassa olevia metaforeja, hän luo niitä myös itse. Kuvaavin perustelu tälle väitteelle on jo yhtyeen nimi.

Yksinkertaisimmin sanottuna Kolmas Nainen tarkoittaa työtä tai harrastusta. Jollekulle jo toinen nainen voisi tarkoittaa työtä eli työ veisi hänen aikansa ja ajatuksensa täysin. Haastattelussa (PH 2001) Hanhiniemi kertoi huomanneensa, että aina puhutaan toisesta naisesta eikä kukaan kauhistele, että: “Hyi, hänellä on kolmas nainen.” Luullaan, että jos miehellä on toinen nainen, hän ehkä jotenkuten pärjää, mutta jos sen ohella on vielä itselleen tärkeä työ/harrastus (Hanhiniemen tapauksessa siis bändi), niin sen vaikutusta perhe-elämään voidaan verrata jo kolmannen naisen olemassaoloon.

Metaforan määritelmä on: kuvallinen ilmaisu, merkityksen siirto samankaltaisuuden perusteella; kuvaava kielenkäyttö (VS 1999). Määritelmän toisen puoliskon pohjalta voidaan tietysti pitää kaikenlaista runoutta jo sinänsä yhtenä suurena metaforana, sillä runojen merkitys ilmenee yleensä intertekstuaalisten alluusiomekanismien kautta. Sen takia perehdytään juuri konkreettisiin metaforeihin eli vertailuihin.

Alvre (1995) on jakanut sanonnat seuraaviin alaluokkiin:

1. idiomaattiset eli vakiintuneet sanayhdistelmät;
2. (humoristiset) sanaliitot, joiden taustalla on ekspressiivinen ajatuskulku;
3. vellerismit eli paradoksaalista logiikkaa edustavat sanonnat; koska vellerismeillä on konkreettinen kansantarinoiden tausta, niin niitä käytetään enemminkin sitomattomissa teksteissä eikä myös meidän tarkistelun alaisissa lyriikkateksteissä niitä ole.
4. henkilön- ja paikannimiin perustuvat vertailut;
5. muut ilmaisut (sananparret jms.).

Sellaisen jaotelman näin myös kätevimmäksi lähteä erittelemään Hanhiniemen ja Syrjän tekstejä.

3.2.1 Idiomaattiset sanonnat

Idiomaattisten sanontojen kohdalla tietysti mitään mullistavaa ei ole odotettavissa. Niiden käyttöä ei yleensä tiedostetakaan, ja niiden luomispyrkimykset olisivat jo ennalta tuhoon tuomittua toimintaa. Idiomaattiset ilmaisut ovat kielihistorian varrella kehittyneet ja vakiintuneet ja niiden ominaisimpia piirteitä on se, ettei niitä voi kääntää toiselle kielelle sana sanalta.

Edellisestä johtuen voidaan ainoastaan todeta, että molemmat sanoittajat käyttävät niitä runsaasti ja värittävät sillä tavoin kieltään. Esimerkkejä:

Kolmas Nainen

• raitin varrella merkityksessä ‘kylässä’ (Paskanhajua – “Tiheän sisään”);
• ikävä iski ‘ikävä tuli (yllättäen) päälle’ merkityksessä ikävöidä jotakuta eikä siis tuntea tylsyyttä (Lentojätkä ja tyttökulta – “Hikiset siivut”);
• mielin määrin ‘sen verran kuin vain haluaa’ – alliteraatioon perustuva konstruktio (Tästä asti aikaa – “Hyvää ja kaunista”). Alliteraatio on muutenkin hyvin yleistä idiomaattisten ilmaisujen kohdalla.
• lähteä kipin kapin pois ‘poistua nopeasti’ (Helsinki – “Elämän tarkoitus”).

Eppu Normaali

• sulkea syliin ‘halata, ottaa syleilyyn’ (Nyt reppu jupiset riimisi rupiset – “Rupisia riimejä karmeita tarinoita”)
• saada mielestä ‘unohtaa’ (En saa mielestä sinua – “Valkoinen kupla”).

3.2.2. (Humoristiset) sanaliitot

Sana humoristiset on sen takia suluissa, etten ole ihan varma, millä perusteella Alvre joitakin sanaliittoja humoristisina pitää. Saattaa olla, että jotkut niistä voivat virolaiselle korvalle kuulostaa vähän hauskilta, vaikka niiden tarkoitus on suomen kielessä niin vakiintunut, ettei kukaan hymähdäkään, kun niitä käytetään. Sellaisia Alvren esimerkkejä ovat mm. olla kahdella päällä, hääriä kukkona tunkiolla, olla auki jne.

Kolmas Nainen:

• kun voittajat jakaa saalistaan

Nuolla näppejään – jäädä jostakin ilman.

• minne nääkin juoksee kilpaa

Tässä on oikeastaan kyseessä kahden eri sanonnan symbioosi: rapa renkaassa ja rapatessa roiskuu. Elikkä tästä voisi päätellä, että nämä tyhjän toimittajat, joista laulu kertoo, on ikäänkuin aina joka paikassa mukana ja aina niille tapahtuu jotakin.

• tahtoosi taivuin

Laulu kertoo töistä potkut saaneesta miehestä, jota hänen tyttöystävänsä on alkanut välttää. Hän kertoo tytölle, minkälaisia uhrjea hän myöntynyt tekemään hänen tähden: myynyt moottoripyörän ja haitarin sekä ollut kokonaisen viikon ilman alkoholia!

• levotonta koiranunta

(En oo kuullu mitään – “Onnen oikotiellä”).

Siinä, missä suomalaiset nukkuvat koiranunta, virolaiset nukkuvat linnununta eli uni on hyvin pinnalista ja jokainen rapsahdus herättää heti.

Eppu Normaali:

Ihan alkuun jopa kaksi humoristista sanaliittoa sisältävä säe:

• kun keikuin enona veneesä

‘Pudota enona veneestä’ on vakiintunut sanonta ja tarkoittaa ‘jäädä muista jälkeen’. Kun hän vasta keikkuu siellä veneessä, niin kaikki ei ole kai vielä menetetty. Mutta koska hänellä on ‘pelti kiinni’ eli hän on kaatohumalassa, putoaminen on ainoastaan ajan kysymys.

• kipein jaloin jatkan jos voin

(Kivenä kengässä. – Paskahatun paluu).

Kivenä kengässä tarkoittaa, että joku asia painaa mieltä eikä siltä saa rauhaa muiden asioiden ajattelemiseen. Tässä kohtaa sankari on siis sankarittareen kengässä oleva kivi. Alvrelta sellaista ilmaisua ei löydy, enkä osaa myös arvioida sen käyttölaajuutta jokapäiväisessä puheessa, mutta hauskalta se ainakin kuulostaa.

3.2.3. Henkilön- ja paikannimiin perustuvat vertailut

Henkilön- ja paikannimien tapaus on sen tähden hankalaa, että henkilöt ja paikkakunnat, joita he lauluissaan mainitsevat, eivät aina ole peräisin vakiintuneista ilmaisuista, mutta saattavat vaikuttaa sellaisilta. Usein vertailukohteena oleva henkilö kuuluu lauluntekijöiden omaan seurapiiriinsä, on joko heidän roudarinsa, valaisijansa tms. Hanhiniemellä sellainen toistuva karakteri on Asseri (esim. Asserin kapakkaan, Etsikää Asseri), Syrjällä Pauno (esim. 20 vuotta sikana, Elämän tarkoitus), joiden kustannuksella heitetään herjaa, joiden kautta kerrotaan tarinoita, välitetään laulun sanomaa.

Ehkä eniten erilaisia viittauksia sisältyy Hanhiniemen kappaleeseen Oi Suomen nuoria (”Onnen oikotiellä”):

• ei saa laulaa rannanjärvestä

Alku muistuttaa meitä ikivihreästä rallatuksesta Isontalon Antti ja Rannanjärvi, on suoranaista lainaa siitä ja kantaa jo sen takia sisällään monenlaisia alluusioita. Kekkosen kummitelu perustellaan laulussa sillä, ettei vieläkään uskalleta puhua asioista niin, kuin ne todellisuudessa ovat, nuorilta vaaditaan samanlaisia arvoja ja asenteita kuin vuosikymmenet sitten, Ruotsia ja Venäjää päin täytyy edelleenkin olla pää kumarassa, vankkoja mielipiteitä, jotka saattaisivat poiketa virallisesta linjasta, ei olisi hyvää sanoa ääneen jne.

Rannanjärvi on kuollut on muuttunut jo yleiseksi sanonnaksi, vrt. esim. Antti Tuuriin tai Häjyt –elokuvaan, ja minun käsitykseni mukaan se kuvailee suomalaisten menetettyä isänmaallisuusaatetta, ylpeää itsetietoisuutta.

Paikannimistä Hanhiniemi käyttää esimerkiksi Ivaloa hyvin kaukaisen paikan merkityksessä. Hänellä on Ivalosta Tallinnaan (Taskut täynnä rahaa – “Hikiset siivut”) ja Kaivopuistosta Ivaloon (saman niminen kappale) –pituisia matkoja eli kautta koko Suomenmaan. Se kuvailee myös hänen omaa työtänsä, joka vie hänet usein maan toisesta päästä toiseen. En ole kuullut, että sellainen vertailu olisi suomessa yleistä, mutta toisaalta suomalainen oivaltaa heti, mistä on kysymys eikä luule, että tarkoitetaan konkreettista paikkaa.

Myös Syrjä käyttää paikannimiä, joiden merkitys on konkreettista laajempi. Esim. laulussa Hipit rautaa (“Studio Etana”) Woodstock saa koko hippiaatetta käsittävän termin tehtävän:

• lapseni juo pelkää kokista

Myös Amsterdam, jota tunnetaan vapaamielisestä suhtautumisesta huumeisiin (nykyään miedommat niistä ovat siellä myös laillistettuja), kantaa laulussa Vuonna ‘85 (“Kahdeksas ihme”) täten laajempaa merkitystä kuin ainoastaan paikan määrittäjän roolia.

3.2.4. Muut ilmaisut

Tämä on hyvin laaja alue, koska mm. sananparsia he käyttävät sekä sellaisinaan että muokattuina. Suomalaisen rockin historiassa (1998) Hanhiniemestä on jopa väitetty, että “viimein häneltä tuli jo tekstejä, joiden sanonta oli suoraa suomalaisten sananparsikokoelmien perua.” Väitettä kuitenkin yritetään lieventää päätelmällä, että yhtyeelle oli kertynyt kanttia olla maalainen. Sitä ‘maalaisuutta’ olen yrittänyt jo moneen otteeseen kumota, joten en perehdy siihen sen enempää.

Ja totta puhuakseen: Kolmannen Naisen ajoilta sellaisia “sananparsikokoelmia” ei ehkä vielä ollutkaan, kuin esimerkiksi Hanhiniemen nykyisen Perunateatterin toinen levy vuodelta 1996 Mitä sais olla itse asiassa edustaa.

Kokonaista sananpartta on käytetty esim. kappaleessa Kovalla kädellä (“Elämän tarkoitus”):

• jotka kuuseen kurkottaa

‘Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa’ tarkoittaa ettei tarvitse pyrkiä korkeammalle, kuin siivet kantavat. Laulu kertoo maallisia hyvejä kalastelevista nykypäivän liikemiehistä, jotka lopulta menehtyvät mahahaavoihin ja infarktiin konkurssien ja linnatuomioiden myötä. Vähän modifioitua sanontaa käytetään kappaleessa Uupumusharhaa, sekin peräisin levyltä “Elämän tarkoitus”:

• veritahrat virkapuvussa

Sanonta itse kuuluu ‘Herra kutsuu omiaan’ (vrt. V. Linnan “Tuntematon sotilas”) tarkoituksessa kuolla, saada surmansa, Herra kutsuu luokseen. Hanhiniemen käyttämässä versiossa on jo kuoltu. Laulu kertoo itseasiassa Balttianmaissa käydystä vapaustaistelusta 1990-luvun alussa, josta Viro selvisikin ilman ruumiita, mutta niin hyvin ei mennyt meidän naapureillamme.

• esikoiset aikoinaan

Siltojen polttaminen kaikkien siteiden katkaisemisen merkityksessä saa laulussa Paskanhajua (“Tiheän sisään”) vieläkin hirvittävämmät mitat, kun lapset myyvät esi-isiensä maan pörssibisnekseen ja antavat koko maaseudun rappeutua.

Laulussa Avaruusmies (“Kolmas Nainen”) Hanhiniemi kääntää sananparren täysin päänlaelle. Hänen tulkinnassa sananparsi ‘Mies talosta ja kaksi parhaasta’ saa seuraavanlaisen muodon:

• mul on tyttö joka planeetalla

Jos vakiintuneella sananparrella tarkoitetaan miehistä yhteisvoimaa, niin Hanhiniemi tuntuu laulussaan puhuvan naissuvusta kuin jostakin keskiaikaisista käsityksistä peräisin olevasta päättömästä laumasta, jolla hän kyllä tietää olevan voimaa, joka saattaa lannistaa miehen kuin miehen.

Vakiintuneisiin sanontoihin voidaan lukea myös ilmaisu ‘kuluu aikaa ja tupakkaa’, jonka tarkoituksena on, että raskas työ vie aikaa. Sellaisen ilmaisun löydämme myös laulusta Tästä asti aikaa (“Hyvää ja kaunista”):

• mul on tästä asti aikaa

Ajatus on tietenkin taas nurin päin käännetty, sillä varsinaisella sanonnalla tarkoitetaan yleensä ruumiillista työtä. Hanhiniemi puolestaan haaveilee laulussaan tulevaisuudesta, johon hän katsoo itsellään olevan hyvät eväät.

Martti Syrjäkin käyttää aika paljon suomalaisia sanontoja, vaikkei sananparret hänen teksteissään olekaan niin vahvassa asemassa kuin Hanhiniemellä. Seuraavaa esimerkkiä, joka on peräisin kappaleesta Suomi-ilmiö (“Akun tehdas”), voidaan käsittää metaforana:

• harrisburg on jossain toisella planeetalla

‘Koivun ja tähden alla’ on tässä merkityksessä ‘Suomessa’. Laulu kertoo ydinvoimalan rakentamisen riskeistä: miten pitkälle ollaan valmiita menemään, kun täytyy valita ympäristön ja rahan välillä ja eikö lainkaan huolestuta muun maailman katastrofikokemukset.

• ja elän ja nautin entiseen tapaan

‘Tervatut perseet’ (tai hienommin kuten Alvrella – takamukset) tarkoittaa “vanhoja pieruja”, jotka väkisin pitävät asemastaan kiinni eikä luovuta sitä nuoremmille. Syrjä halunee meille sanoa, ettei täällä maan päällä ole mitään järkeä yritää todistaa omaa tärkeyttä, sillä kuolemmehan me kaikki ja jos pääsemme taivaaseen, siihen me myös jäämme ikuisesti.

Kuten edellisestä näimme, suomalaisten sanontojen käyttö kummankin lauluntekijän tapauksessa on hieman eroavaa. Molemmat kyllä modifioivat niitä omiin tarkoituksiinsa vastaaviksi, mutta Hanhiniemi pysyttelee enemmän aisoissa. Se johtuu allekirjoittaneen mielestä siitä, että hänen tekstinsä ovat enemmän yhteen puristettuja, laulujen taustatarinat ilmaistaan pienemmällä määrällä sanoja kuin Syrjän runoissa. Syrjä hehkuttelee ehkä enemmän rivouksilla, kertoo tarinansa suoremmin ja joskus niissä on jopa romaaninkirjoitusta muistuttava juoni mukana. Kiteytettynä voitaisiin sanoa, että Hanhiniemi kuvaa, Syrjä kertoo.

Aihepiirit voidaan molemman sanoittajan kannalta jakaa suurin piirtein kolmeen alaluokkaan:

1. yhteiskuntaa, sen kehityssuuntia ja epäkohtia, suomalaista mentaliteettia, perinteisiin suhtautumista ja identiteetin kariutumista käsittelevät tekstit;
2. suomalaisen miehen elämää, naissuhteita ja rakkautta kuvaavat laulut;
3. kaveruudesta kertovat kappaleet.

Kuten sanontojen ja metaforien erittelystäkin näkyi, johonkin alaluokkaan kuulumisen raja on joskus aika hämärä, esim. Eppujen Murheellisten laulujen maa kuuluu sekä ensimmäiseen että toiseen lohkoon. Siksi esitettyihin alaluokkiin sekä niistä annettuihin esimerkkeihin kannattaa suhtautua varauksellisesti ja muistaa, että ne saattavat olla erittelijän mielipiteestä ja tulkinnasta riippuen laitettu johonkiin jaksoon.

4.1. Suomalainen yhteiskunta

Yhteiskuntaa käsitteleviä lauluja on sekä Syrjällä että Hanhiniemellä runsaasti. Heidän perimmäinen suhtautuminen maailman menoon tuntuu olevan aika samankaltaista. Mutta yksi suuri ero on: Hanhiniemi tuntuu uskovan ihmisiin, luottavan terveen järjen voittoon. Syrjä puolestaan yltyy joskus niin sarkastiseksi, että väkisinkin alkaa pitää sitä uhmana.

Hanhiniemen maailmassa suomalainen yhteiskunta on lineaarinen käsite, sillä on menneisyys, nykypäivä ja otaksuttavasti myös tulevaisuus. Hänen teksteistään näkyy selvästi johdonmukainen syy-seuraus –suhde, kun pohdiskellaan muuttuneista elämäntavoista johtuvia ongelmia. Syrjäkään ei sulje pois historiallisia vaikutteita, mutta hän on enemmän kiinni nykyhetkessä. Hanhiniemi näkee nykypäiväisen mentaliteetin olevan ristiriidassa entisaikaisten arvojen kanssa, Syrjä taas syyttää turhautuneisuuteen joutumisesta vääristyneitä asenteita palvonneita esi-isiä. Perinteisiin suhtautumisen eroavaisuuksista kahden lyyrikon välillä saamme selvemmän kuvan, kun tarkastelemme kahta samoista ongelmista kertovaa laulua:

Tästä näkyy selvästi, että perinteisen suomalaisuuden rappeutumisen syynä Syrjä pitää jo vuosisatoja vallinnutta turhautuneisuutta, toiveettomuutta, pessimismiä; Hanhiniemen käsityksen mukaan sen sijaan juuri meidän aikalaisemme ovat menettäneet suhteellisuustajun siihen, mistä kulkee raja innovaation ja oman maan myymisen välillä.

Palataan tämän erittelyn alussa olleeseen Suomalaisen rockin historiassa esitettyyn väittämään, jonka mukaan Syrjä kiisti olevansa osallistuva ja yhteiskunnallisesti vastuuntuntoinen. Onhan Epuilla olemassa ns. “ympäristövuoden trilogia”, joka käsittää kappaleet Puhtoinen lähiöni, Puhtoiset vesistömme ja Suomi-ilmiö (kaikki levyltä “Akun tehdas”). Olkoonkin, että ironisesti ja pelleillen, laulut kertovat Suomen tulevaisuuden kannalta hyvinkin oleellisista asioista. Ensimmäinen kappaleista käsittelee kaupungistumista ja siitä johtuvaa masennusta, toinen ja kolmas puolestaan kritisoivat poliittisia ratkaisuja, jotka eivät ota huomioon ympäristön suojelua.

Mikä tulee kaupungistumisen yhteydessä syntyviin mielentila- ja yhteiskuntaongelmiin, niin niiden aiheiden käsittelemisen ykkössijan nappaa itselleen Hanhiniemi, sitä koko suomirockin puitteissa. En oo kuullu mitään (“Onnen oikotiellä”), Ote talonkirjasta (”Elämän tarkoitus”), Talot ja tienhaarat (“Hyvää ja kaunista”), Ei kenenkään maa (“Elämän tarkoitus”) – ja runsaasti lisää vielä Perunateatterin ajoilta, joita tässä yhteydessä emme käsittele – kertovat suoranaisesti kaupungistumisen haitoista, mutta lähes kaikissa hänen teksteissään on mukana juurettomuuden tunnetta, kaipuuta juurille. Hän ei ironisoi suomalaisten kansallisen itsetietoisuuden kustannuksella Syrjän tavoin, hän tietää jo perustotuuden: ei ole tulevaisuutta ilman menneisyyttä. Olen kyseen alaista aihepiiriä käsitellyt lopputyössäni ja tulen perusteellisemmin käsittelemään myös väitöskirjassani, joten en perehdy siihen asiaan tällä hetkellä sen enempää.

4.2. Miehen elämää

Yhdestä asiasta Hanhiniemi ja Syrjä näyttävät olevansa samaa mieltä: suomalaisen miehen itsetunto on heikko ja sen kohentamiseen tarvitaan erilaisia apuvälineitä pöyhkeilystä alkoholiin. Hanhiniemeä enemmän juuri Syrjä näkee huonon itsetunnon takana viinan suurkuluttamista joka noidankehän tavoin johtaa miehen juomaan.

Molemman runoilijan miehet juovat päästääkseen arjen huolista. Eppujen Elämän tarkoituksessa (“Kahdeksas ihme”) juodaan, koska pelätään arkipäivän saapumista, Kolmannen Naisen Maanantaissa (“Paha minut iski”) työtön juo, jotta saisi taas yhden arkipäivän loppumaan.

Syrjän sankarien hurjat juomatottumukset ajavat miehen joskus jopa itsetuhon partaalle, unohdustilan saavuttamiseksi ei katsota myös muiden aineiden käyttöä liioitelluksi:

• ensin kiusasi helle

(Viinaa, viinaa. – “Paskahatun paluu”).

Yleensäkin Eppujen sankarit juovat rajummin eikä Hanhiniemeltä ole tähän asti herunut ainoatakaan – suomirockia soittavien yhtyeiden kannalta miltei pakollista – juomarallia. Eppujen tunnetuin sen tapainen rallatus on tietenkin Baarikärpänen (“Imperiumin vastaisku”). Kolmannen Naisen Äiti pojasta pappia toivoi (“Hikiset siivut”) soi joidenkin kuulijoiden mielessä ehkä myös juomalauluna (sehän pistettiin myös eräälle suomalaisia juomalauluja sisältävälle kokoelmalle), minusta siellä on kyse pikemminkin toiveiden turhuudesta ja kaiken voittavasta äidinrakkaudesta.

Suomalaisen miehen elämään mahtuu myös rakkautta, yleensä menetettyä sellaista. Naiset lähtevät sen takia, ettei niitä osata tai haluta ottaa vakavasti, joskus he lähtevät myös toisen miehen matkaan. Syrjän menetetystä rakkaudesta kertovia kappaleita ovat esim. Tahroja paperilla (“Historian suurmiehiä”), Voi kuinka me sinua kaivataan (“Kahdeksas ihme”), En saa mielestä sinua (“Valkoinen kupla”), Vihreän joen rannalla (“Kahdeksas ihme”), Asustelaulu (“Paskahatun paluu”); Kolmannella Naisella puolestaan Kartat mua (“Ajatuskatkoja”), Lamppu ikkunallasi (“Hyvää ja kaunista”), Kihloissa ja Ikävöin naistani (molemm. “Hikiset siivut”).

Jos kyseessä on haaveilu rakkaasta, niin Hanhiniemellä on tilanne konkreettisempi kui Syrjällä. Hän haikailee tietyn naisen perään, tekstistä välittyy jo koettua erotiikkaa – Pyörteeseen (“Onnen oikotiellä”), Kaunis olet, olet ihana (“Paha minut iski”), Sylistäsi heräsin (“Hikiset siivut”); Epuilla vähän saman tyyppisiä sielunmaisemia voidaan havaita kappaleessa Kun olet poissa (“Historian suurmiehiä”).

Kun palaataan nyt suomalaisen miehen huonoon itsetuntoon ja tarkkaillaan sitä naissuhteiden näkökulmasta, niin parhaiten se välittyy niissä teksteissä, joissa nainen muutetaan seksuaaliseksi kohteeksi. Myös tässä suhteessa Hanhiniemen ja Syrjän lähtökohdat eroavat toisistaan. Taaskin Hanhiniemi himoitsee konkreettisemmin: Olen sekaisin, Iso tyttö ja pieni tyttö (molemm. Levyltä “Kolmas Nainen”) – halu vie kenen matkaan tahansa. Samalla hän kokee itsekin olevan samanlaisen nimettömän halun kohteena: Aina vain (löytyy eri kokoelmilta), Tango taisteluni (“Tiheän sisään”). Syrjä sen sijaan maalaa itselleen sopivan naisen laulussa Pari kaunista riviä (“Paskahatun paluu”), ja taipuu jopa itsensä muuttamiseen naisten tähden laulussa Urheiluhullu (samalta).

4.3. Kaverit

Kuten alussa mainittiin, molemmat bändit perustuvat kaveripiiriin, Martti Syrjällä on myös veli ja serkku mukana. Sen takia ei ole ihmettelemistä, että useissa laulussa puhutaan ystävyydestä. Kumpikaan ei käsittele kaveruutta ylitsevuotavin tuntein, mutta kuuntelija/lukija kyllä tajuaa, miten tärkeäksi niitä suhteita koetaan. Hanhiniemen kohdalla se ilmenee erityisesti Perunateatterin ensimmäisellä levyllä “Vol. 1”, jolla hän itse asiassa purkaa pettymystään edellisen yhtyeen hajoamisesta, entisen kaveripiirin menettämisestä, ja levy on kokonaisuudessaan hyvin katkera. Mutta Kolmannen Naisen ajalla riemua vielä riittää. Esimerkiksi laulussa Sähkökitara, hyvää tahtoa ja kavereita (“Kolmas Nainen”) hän sanoo:

• sun unelmat

Vähän ongelmallisempaa ystävyyttä tarjoaa meille laulu nimeltä Maailma on tyly (“Hyvää ja kaunista”). Oikeastaan se kertoo koulukiusaamisesta ja perustuu tositapahtumiin. Kaveriporukka kiduttaa erästä jälkeenjäänyttä poikaa, joka tekee kaiken, mitä he haluavat ja käskevät. Lopulta kiusattu suoritta itsemurhan ja kiusaajat toteavat:

• maailma on tyly se ei jätä jämääkään

Kuvaava on myös se, että ainoa cover –kappale, jonka Kolmas Nainen aikoinaan levytti, oli Rautavaaran Toverukset.

Taaskin on Eppujen kaveruudesta kertomisen tapa vähän toisenlaista. Ensiksi he laulavat paljon enemmän juuri itsestään, esim. lauluissa Akun tehdas (samannimiseltä levyltä) tai Jee jee (Maximum Jee & jee):

• mitäs me pojat muista

Toinen ero piilee siinä, että tuntuu, kuin Syrjä ajoittain kirjoittaisi pöytäkirjaa siitä, mitä yhtye milloinkin tekee, esim. lauluissa Elämän tarkoitus (“Kahdeksas ihme”) tai 20 vuotta sikana (“Paskahatun paluu”), jossa keikan jälkeen saunotaan:

• 20 vuotta ja sikana

liki sen peitossa maamme on.

Saman tapainen yhtyeen kronikkaa muistuttava kappale on myös Kolmannella Naisella, jossa jätetään hyvästit vanhalle keikkabussille. Laulu on nimeltä Bussiraiskan surumarssi (“Hyvää ja kaunista”):

• muistolle lie sopivaa maljaa kohottaa

Keikkamaailmaan liittyviä ajatuksia ja asenteita Syrjä ja Hanhiniemi kuvaavat hyvinkin samantapaisilta lähtökohdilta. Vaikka molemmat pitävätkin rockmuusikon elämää työnään (vaikka nykyään Syrjä on tehnyt syrjähypyn teatteriin ja opettaa nuorille näyttelijöille aleksanteri-tekniikkaa, mikä se sitten lieneekään tarkoittaa), mutta he eivät ota “rokkiutta” kovinkaan vakavana asiana. Pikemminkin he pilkkaavat totisia “rokkareita”, tunnistavat jokailtaisen esiintymisen loppuunkuluttavaa vaikutusta, kiroavat jatkuvaa kiertueella olemista eivätkä suostu siihen, että heidän ainoa tehtävänsä on yleisön tyydyttäminen (yleisön mielenkiinnon puutteesta yhtyeen kehitykseen lauloi Juice jo vuonna 1979 kappaleessa Jumalaut, mä oon out, jossa hän on loukkaantunut siitä, että halutaan kuulla vaan vanhat hitit eikä uudesta tuotannosta piitata).

Samalla he pilkkaavat myös ns. diggareita eli hulluja faneja. Hanhiniemi laulaa esim. näin:

• kun rokkibändi tulee kylään

(Takametsien travolta. – “Paha minut iski”).

Sekä Syrjällä että Hanhiniemellä kaveruutta (yhtyettä) kuvaavat laulut kertovat usein myös keikkailuun liittyvistä asioista ja tästä voidaan päätellä, että kyllä muusikontyö oli (on) keskeisin asia heidän elämässään.

Kuten näimme, täysin perusteeton niiden kahden yhtyeen vertailu ei ole. Sekä aihepiireistä että runomenetelmistä voidaan löytää yhtäläisyyksiä. Asenteet, esim. suhtautuminen perinteisiin, saattavat silti erota aika jyrkästi. Tuntuu siltä, että perinteisistä arvoista mielekkyyden etsimisen polulla on Hanhiniemi edennyt pidemmälle, toisaalta taas nykyajan turmeltuneisuuden erittelyssä Syrjän kritiikki on suoranaisempi ja joskus osuvampikin.

Samoin kielenkäytössä on samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia. Runoilijoita yhdistää se, että pyritään ottamaan käyttöön koko suomen kielen sanaston rikkaus, ei hävetä vanhoja sanontoja, vaan tulkitaan ne nykypäiväiseen muotoon. Mutta “Hanhiniemen teksteissä ei pelleillä tai nautiskella kielellä niin kuin Eput tekevät – eli eläköön se pieni ero Rannanjärven ja Jukolan joutomiesten välillä,” kiteytetään Suomalaisen rockin historiassa (1998: 385) ehkä oleellisin ero kahden suomirockin suurnimen välillä.

Lähteet